"Se oli vain nyrkinisku!"
"En mä sitä lujaa motannut!"
"Ihan pikkuisen tönäisin vain..."
"Se oli vain avokämmen!"
Näitä lauseita kuulee välillä sanottavan milloin kenenkin suusta; satunnainen ohikulkija saattaa kertoa edeltävän illan baaritappelusta kaverilleen, tai oikeudessa syytetyn penkillä istuvan puolustusasianajaja saattaa vedota juuri siihen, ettei hänen asiamiehensä ollut täysin perillä siitä, mitä nyrkinisku voi aiheuttaa.
Ja onhan näistä esimerkkejä.
Iltalehti uutisoi tuossa jokin tovi sitten naisesta, joka oli saanut iskun avokämmenestä. Usein ajatellaan, ettei tällä etenkin naisten suosiossa olevalla "bitch slapilla" saa todellista vahinkoa aikaiseksi. Vaan kyllä, osuessaan juuri oikeaan (iskun vastaanottajan kantilta katsottuna väärään) kohtaan, voi lopputulema olla huomattavasti odotettua pahempi.
Kasvoissamme kulkee mm. kolmoishermo, jonka yhtymäkohtaan osuminen saattaisi aiheuttaa juuri mainitun vamman - oikeassa kulmassa ja oikealla voimalla tuleva isku riittäisi lamauttamaan näiden hermojen toimintaa.
Puhumattakaan sitten enää surullisesta taksijonotapauksesta, jossa virolaismies kuoli nyrkiniskun seurauksena. En tiedä, olisiko hän kuollut nimenomaan tähän iskuun, ellei hän olisi kaatunut. Pään lyöminen oli tässä tapauksessa kohtalokasta.
Lyönnillä on siis aina seurauksensa. Joskus vähän lievempi, joskus sattuu pahempikin tapaturma tai pahimmassa tapauksessa joku vammautuu loppuiäkseen vakavasti tai kuolee, kuten näissäkin tapauksissa.
Vaikka kuinka tekisi mieli vetää sitä ärsyttävää baaritiskietuilijaöykkäriä turpaan, suosittelen miettimään useamman kerran, teetkö niin.
Juuri tässä pari päivää takaisin kävin itsekin paikallisessa pubissa, ja eikös eräs yläasteaikainen irvileuka istahda saman tien viereen ja kysyi "Moro emakko, annatko pillua?" sellaisella volyymilla, että lähettyvillä istuva kaveriporukka varmasti kuuli. Lievästi sanottuna otti päähän, mutta toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei olisi ollut tuon taivaallisenkaan järkeä edes vastata mokomaan kysymykseen, saati sitten mäjäyttää päin näköä.
Savon Sanomat uutisoi vuoden 2016 helmikuussa henkirikoksista ja niiden yleisimmistä tekotavoista. Tekstistä käy ilmi, että jopa 22 % henkirikoksista kuluneen 15 vuoden aikana on tehty hakkaamalla, potkimalla tai kuristamalla.
Prosenttia voi verrata ampuma- ja teräaseilla tehtyihin rikoksiin.
Aika karun näköisiä prosentteja.
Pikku G: n kappaleessa Kyynelist hymyks lauletaan "Ja tyypit joita löit päähän välkäl/Vaan vähä/Voit aina pyytää anteeks/Ei ne luokalle sua jätä".
Niin, kyllähän sitä aina voi pyytää anteeksi - jos saa siihen enää tilaisuutta. Aina iskut eivät ole pieniä, "vaan vähä". Kamppailulajitaustainen henkilö saattaisi kenties osata plokatakin iskun.
On vain hieman eri asia, ehtiikö sen tehdä.
Sen vuoksi pidän refleksien treenaamista ja eritoten myös mentaalisten skeemojen kehittämistä varsin tärkeänä. Lihasmuisti ja skeemat, niitä olen itselleni omassa harjoittelussani painottanut. Mieleen rakentuvien tapahtumasarjakäsikirjoitusten mukaan rakentuu myös lihasmuisti - mitä missäkin tilanteessa tulee tehdä, näin käytännön tasolla sanottuna.
Plokkiharjoitteet sekä mentaaliharjoitteet, siinä kaksi kovaa sanaa. Plokkeja olemme käyneet läpi omissakin treeneissä, mentaaliharjoitteista lähinnä tulevat mieleen Liikkumisen ja itsepuolustuksen taktiikka I-kurssilla tehdyt harjoitteet. Kannattaa käydä, vaikka se oranssi vyö ei vielä olisi edes suunnitelmissa.
Itse olen kertaalleen käynyt, ja harkitsen käyväni sen myös uudelleen.
Harjoitella kun ei voi koskaan liikaa. Ei edes niitä mentaalisia harjoitteita.
Älkääkä oikeasti motatko sitä kaveria. Seurauksena kun oikeasti voi olla se, että itse olet kahdentoista tuomittavana ja kaveri kuuden kannettavana.
Val Pullinen
"Ihan pikkuisen tönäisin vain..."
"Se oli vain avokämmen!"
Näitä lauseita kuulee välillä sanottavan milloin kenenkin suusta; satunnainen ohikulkija saattaa kertoa edeltävän illan baaritappelusta kaverilleen, tai oikeudessa syytetyn penkillä istuvan puolustusasianajaja saattaa vedota juuri siihen, ettei hänen asiamiehensä ollut täysin perillä siitä, mitä nyrkinisku voi aiheuttaa.
Ja onhan näistä esimerkkejä.
Iltalehti uutisoi tuossa jokin tovi sitten naisesta, joka oli saanut iskun avokämmenestä. Usein ajatellaan, ettei tällä etenkin naisten suosiossa olevalla "bitch slapilla" saa todellista vahinkoa aikaiseksi. Vaan kyllä, osuessaan juuri oikeaan (iskun vastaanottajan kantilta katsottuna väärään) kohtaan, voi lopputulema olla huomattavasti odotettua pahempi.
Kasvoissamme kulkee mm. kolmoishermo, jonka yhtymäkohtaan osuminen saattaisi aiheuttaa juuri mainitun vamman - oikeassa kulmassa ja oikealla voimalla tuleva isku riittäisi lamauttamaan näiden hermojen toimintaa.
Puhumattakaan sitten enää surullisesta taksijonotapauksesta, jossa virolaismies kuoli nyrkiniskun seurauksena. En tiedä, olisiko hän kuollut nimenomaan tähän iskuun, ellei hän olisi kaatunut. Pään lyöminen oli tässä tapauksessa kohtalokasta.
Lyönnillä on siis aina seurauksensa. Joskus vähän lievempi, joskus sattuu pahempikin tapaturma tai pahimmassa tapauksessa joku vammautuu loppuiäkseen vakavasti tai kuolee, kuten näissäkin tapauksissa.
Vaikka kuinka tekisi mieli vetää sitä ärsyttävää baaritiskietuilijaöykkäriä turpaan, suosittelen miettimään useamman kerran, teetkö niin.
Juuri tässä pari päivää takaisin kävin itsekin paikallisessa pubissa, ja eikös eräs yläasteaikainen irvileuka istahda saman tien viereen ja kysyi "Moro emakko, annatko pillua?" sellaisella volyymilla, että lähettyvillä istuva kaveriporukka varmasti kuuli. Lievästi sanottuna otti päähän, mutta toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei olisi ollut tuon taivaallisenkaan järkeä edes vastata mokomaan kysymykseen, saati sitten mäjäyttää päin näköä.
Savon Sanomat uutisoi vuoden 2016 helmikuussa henkirikoksista ja niiden yleisimmistä tekotavoista. Tekstistä käy ilmi, että jopa 22 % henkirikoksista kuluneen 15 vuoden aikana on tehty hakkaamalla, potkimalla tai kuristamalla.
Prosenttia voi verrata ampuma- ja teräaseilla tehtyihin rikoksiin.
 |
| Lähde lukee alapalkissa, kaavio © allekirjoittanut. |
Aika karun näköisiä prosentteja.
Pikku G: n kappaleessa Kyynelist hymyks lauletaan "Ja tyypit joita löit päähän välkäl/Vaan vähä/Voit aina pyytää anteeks/Ei ne luokalle sua jätä".
Niin, kyllähän sitä aina voi pyytää anteeksi - jos saa siihen enää tilaisuutta. Aina iskut eivät ole pieniä, "vaan vähä". Kamppailulajitaustainen henkilö saattaisi kenties osata plokatakin iskun.
On vain hieman eri asia, ehtiikö sen tehdä.
Sen vuoksi pidän refleksien treenaamista ja eritoten myös mentaalisten skeemojen kehittämistä varsin tärkeänä. Lihasmuisti ja skeemat, niitä olen itselleni omassa harjoittelussani painottanut. Mieleen rakentuvien tapahtumasarjakäsikirjoitusten mukaan rakentuu myös lihasmuisti - mitä missäkin tilanteessa tulee tehdä, näin käytännön tasolla sanottuna.
Plokkiharjoitteet sekä mentaaliharjoitteet, siinä kaksi kovaa sanaa. Plokkeja olemme käyneet läpi omissakin treeneissä, mentaaliharjoitteista lähinnä tulevat mieleen Liikkumisen ja itsepuolustuksen taktiikka I-kurssilla tehdyt harjoitteet. Kannattaa käydä, vaikka se oranssi vyö ei vielä olisi edes suunnitelmissa.
Itse olen kertaalleen käynyt, ja harkitsen käyväni sen myös uudelleen.
Harjoitella kun ei voi koskaan liikaa. Ei edes niitä mentaalisia harjoitteita.
Älkääkä oikeasti motatko sitä kaveria. Seurauksena kun oikeasti voi olla se, että itse olet kahdentoista tuomittavana ja kaveri kuuden kannettavana.
Val Pullinen
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommenttia, lisättävää, kokemuksia jaettavana? Kirjoittelepa tänne!