Väkivallalle puolustuskyvytön

Haluan heti ensimmäiseksi mainita, etten ole esimerkiksi opiskellut kasvatustieteitä pätkän vertaa, puhumattakaan siitä, että minulla olisi omia lapsia. Vaikka myös puran postauksessa mietteitäni lähinnä lapsen näkökulmasta, voisi tämän suhteuttaa liki kaikkiin ikä- ja ihmisryhmiin.

Taannoin euralaiset puskaradioryhmät kohahtivat järkytyksestä ja paheksunnasta, kun täysi-ikäinen "hupparimies" oli yllättäen tönäissyt kumoon koulusta kotiin matkalla olleen nuoren tytön, kiroillut päälle ja lähtenyt paikalta. Tekijää ei vieläkään ole saatu kiinni, ja näin henkilökohtaisena mielipiteenäni toivon, että tapaus ratkeaisi pian. Kuuleman mukaan tyttö oli kaatuessaan saanut ikäviä, muttei onneksi hengenvaarallisia vammoja.

Muutama päivä sitten uutiskanava Länsi-Suomi uutisoi tapauksesta, jossa täysi-ikäinen mies oli lyönyt nuorta tyttöä muovisella pullolla päähän keskellä kirkasta päivää. Tämän tapauksen tekijä onneksi saatiin kiinni liki välittömästi.

Ja onhan näitä esimerkkejä.

Pahoinpitelyksi kärjistyvät kiusaamistilanteet.

Henkisen väkivallan harjoittaminen uhria kohtaan mm. sosiaalisessa mediassa, nykypäivän hyvänä esimerkkinä anonyymiviestipalvelu Jodel. 

Perheväkivalta.

Kyseessä ei tarvitse olla edes lapsi, jotta olisi väkivallalle puolustuskyvytön. Vanhuuden tuoma heikkous tuo aina oman lusikkansa soppaan, puhumattakaan sitten esimerkiksi vaikeasti vammautuneista. 

Toki poikkeudet aina vahvistavat säännön, mutta kuitenkin.

Ulkomaalaiset Krav Maga-seurat ja -järjestöt, joita seuraan Instagramissa, antavat myös lapsille mahdollisuuden harjoitella itsensä puolustamista. Harjoitteet ovat toki hieman erilaisia kuin aikuisille suunnatut, mutta sillä ei niinkään ole väliä; lapset harjoittelevat niitä heille todennäköisimpiä tilanteita varten. Lapsen mentaliteetilla potkutyynyn muiluttaminen saattaa tuntua jopa ihan vain leikiltä, mutta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Eurassa järjestettiin myös Maga-seuran toimesta junnunyrkkeilyä, jotta perheen pienimmätkin pääsisivät kokeilemaan, miltä nyrkkeily tuntuu. En ole sen tarkemmin kysellyt tilastoja siitä, kuinka suosittua se loppujen viimeksi oli, mutta ensimmäisillä kerroilla kun junnunyrkkeilyä järjestettiin näin kohtalaisen isojakin lapsilaumoja.

Näillä seuduilla lasten suosioon on päässyt myös mm. karate, eli kyllä itsepuolustus- ja kamppailulajeille löytyy intoa ja kiinnostusta. 

Vaikka ihan kaikki lapset eivät pystyisi Krav Magaa tai muutakaan vastaavaa harrastamaan, heille olisi hyvä opettaa, miten mahdollisissa uhkatilanteissa ehkä kannattaisi toimia.

• pyytää uhkaavasti lähestyvää olemaan tulematta lähemmäksi, tarvittaessa myös elekielen avulla
• puhelimen pitäminen lähellä, mutta piilossa siten, että avun soittaminen on mahdollista eikä lähestyjä pääse sitä nappaamaan
• avun huutaminen - aina kokeilemisen arvoisen juttu! 
• äärimmäisesti myös opettaa esim. muutama perusisku, sillä aina ei välttämättä vain äänenkäytöllä tai puheenlahjoilla pärjää
• jos kyse on vaikkapa koulussa tapahtuvasta tilanteesta, pitäisi puhua opettajalle siitä, mikä huolettaa/mitä on tapahtunut - se ei tee lapsesta kielikelloa 

Ja se tärkein oppi: totaalinen väkivalta ei ole ratkaisu. Siinä vaiheessa voi kiusatustakin tulla yhtäkkiä se pahoinpitelijä, ja sitä ei kukaan meistä tahdo.

Myös lapsella on monia oikeuksia. Heillä on myös oikeus puolustaa itseään.

Heitänpä ilmoille myös pienen vinkkauksen; tuskinpa olisi joskus pahitteeksi, jos lapsia hieman valistettaisiin itsepuolustuksesta vaikkapa harrastajien puolesta...

Val Pullinen