Keho ja mieli

Monta kertaa olen kuullut todettavan, että olisin varsin hyvässä kunnossa, kun harrastan Krav Magaa. No, sanottakoon, että voisin olla fyysisestikin paremmassa kunnossa, mutta yhtä tärkeänä pidän myös mielen tasapainoa ja hyvinvointia.Sen puolesta uskallan ainakin vastata olevani kunnossa.

En ole varma, kuinka paljon kamppailulajiharrastajat tätä pysähtyvät miettimään (etenkään harrastuksen alussa), mutta stressi, kireys ja jännitys paitsi lisäävät mentaalisia esteitä myös vaikuttavat koko kehon toimintaan.
Aloittaessani Rõninin riveissä treenaamisen olin kipeänä stressistä silloisen työni vuoksi. Työssä tai työpaikassa ei itsessään ollut mitään vikaa, mutta jollakin tavalla se oli henkisesti yllättävän raskasta. Pahoinvointi, huimaus ja ahdistus olivat vierainani puoli vuotta joka päivä. Pyrin kuitenkin joka kerta lähtemään treeneihin, ja uskallan väittää, että n. 90 % koko keväästä olinkin mukana.

Vasta parannuttuani huomasin, mitä stressi ja jännitys olivat tehneet - tai pikemminkin estäneet minua tekemästä.
Ja uskallan väittää, että en ole ainut.

Mitä enemmän hakkaan päätäni seinään jonkin asian kanssa, sitä varmemmin siinä epäonnistun. Tämä ei tarkoita, että minun tai kenenkään muunkaan pitäisi lakata yrittämästä, vaan sitä, että joskus on ihan hyvä vetää syvään henkeä, ryhti suoraan ja turhautumisen sijaan keskittyä siihen, mitä on tekemässä ja oppimassa.
Olisi hyvä siis päästää jännityksestä irti.Itse sen tehtyäni lakkasin muistuttamasta norsua balettitunnilla, ja liikkuminen ja kropan käyttö alkoivat onnistua paremmin. Uskallan väittää, että en ole ainut tämän ongelman kanssa paininut.

Miten tästä pääsee irti?

Meditaatiota käytin tietäessäni, että minulla oli oikeasti aikaa olla rauhassa, keskittyä omaan hengitykseeni ja rentoutua. Itämaalaisittain tätä kutsuttaisiin - intialaisen perinnelääketieteen mukaan - chakrojen eli ihmisen eetterikehon pinnalla sijaitsevien energiakeskusten puhdistamiseksi. Itse käytin meditaatiota tosiaan vain rauhoittumiseen, mutta kummasti kyllä aina tuntui hetkellisesti kehonkin hyvinvointi paranevan.
Olen tosin edelleen skeptinen chakrojen suhteen.

Joitakuita auttaa myös mielikuvaharjoittelu, ja olen itsekin ottanut sen osaksi omia harjoituksiani. Yleensä kotona kertailen päässäni sitä, mitä treeneissä on käyty läpi, ja kuvittelen itseni tilanteeseen, jossa joutuisin näitä taitoja käyttämään - sanon todella "joutuisin", sillä en todellakaan toivo päätyväni esimerkiksi tilanteeseen, jossa minua uhattaisiin millään tavalla.
Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että vaikka erilaisten skeemojen rakentelu auttaakin jonkin verran, eivät ne koskaan vastaa tositilannetta. Jos tilanne todella tulee eteen, ei voi luottaa siihen, että asiat menisivät käsikirjoituksen mukaisesti. Olen kuitenkin todennut tämän parantaneen omaa tekniikkaani sekä poistavan stressiä myös itse treenitilanteessa.
Vastaavasti kuvittelen aina välillä arkielämän tilanteita, joihin saattaisin päätyä. Kuulostaa kenties naurettavalta, mutta esimerkiksi suorittaessani ammattitutkintoa tämä todella tuli tarpeeseen - ja helpotti muuten jonkin verran stressiä, kun esimerkiksi kuvittelin itselleni "repliikit" valmiiksi asiakkaan kanssa keskustelemista ajatellen.

Sitten tulee kenties se tärkein: stressin purkaminen puhumalla.

Jos stressi kasvaa kovinkin suureksi, voi siitä irti pääseminen tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaikka itsekin joskus niin kuvittelin. Heti, kun avasin suuni omasta stressistäni, olokin alkoi helpottua - huomattavasti enemmän kuin närästyslääkkeistä, joita minulle määrättiin epämääräisiin vatsaoireisiin.
Treenitilannetta ajateltaessa on ensisijaisen tärkeää, ettei kipuile asioiden kanssa itsekseen - silloin seinä tuntuu nousevan vastaan. Myös minulle minua stressaavista asioista kertominen tuntui ensialkuun todella vaikealta, sillä en ole turhan tottunut puhumaan mieltäni askarruttavista asioista ääneen. Kun lopulta avasin suuni, myös ohjaajamme osasivat auttaa minua näiden kipupisteiden kanssa, ja pikkuhiljaa alan päästä niistä yli.

Yleisesti ottaen mielestäni on tärkeää puhua stressaavista asioista. Treenitilanteessa ohjaajalle, ihmissuhdeasioissa ystävälle tai perheenjäsenelle, ja töissä esimerkiksi vaikkapa työkaverille. Kun mielensä päällä olevan stressin jakaa jonkun kanssa, olo helpottuu huomattavasti.

Stressin poistuminen todella vaikuttaa myös fyysiseen hyvinvointiin, ja sitä kautta kropan toimintaan. Jos pää on niin sanotusti tukossa, voin melkein sadan prosentin varmuudella väittää, että niin on kroppakin.
Toki pieni stressi on ihmiselle hyödyksi - se ajaa meitä eteenpäin, kohti tavoitteitamme. Mutta jos stressin kaveriksi alkaa ilmestyä esimerkiksi ahdistusta tietyissä tilanteissa, on hyvä ainakin yrittää helpottaa sitä.
Joskus myös tauon pitäminen on hyväksi. Itse pidin taukoa melkein vuoden verran, ja voin vain todeta, että se oli äärimmäisen kannattavaa - sain niin fyysiset kuin henkiset resurssit sellaiselle tasolle, että kykenin menemään takaisin treeneihin.

Mielentila todella vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen.
Pitäkää itsestänne huolta - kaikin tavoin.

Val Pullinen

(Kuvat otettu jälleen kerran Googlesta.)